...cause you just might get it all

Tänään on toivon päivä.

Paljon paljon on tapahtunut auringon alla sitten joulukuun...voi kevättä, se juoksee nopeaan...Olemme edenneet asiassa siihen pisteeseen, että tänään tapahtuu ensimmäinen inseminaatio julkisen puolen kautta. Jännittää. En tiedä mitä ajatella. Kuljetin tänä aamuna "lapsemme" pienessä muovipurkissa sairaalan labraan ja tuntui että en tiedä mitenpäin olisin. Tämä on outoa. Iltapäivällä saan valmiit siittiöt sisään, pestyllä spermalla kokeillaan ensimmäisen kerran miten se lähtee toimimaan.

Olen rukoillut ja pyytänyt taas pääsiäisen aikoihin miljoonia pyyntöjä taivaasta, että meidän oloamme hieman helpotettaisiin. Tämä lapsettomuus, kateus, katkeruus, tuntuu että se alkaa jo heijastua silmistä ja näkyä naamasta. Suorastaan pelottaa olla äiti-ihmisten kanssa, pelottaa ettei osaa peitellä omia tunteitaan vaikka tietää että ne ovat rumia ja paheksuttavia.

Toiveita tälle päivälle siis on, suuria sellaisia. Luottamusta lopulta kuitenkin korkeimman johdatukseen, siihen että ehkä asiat kuitenkin sittenkin järjestyvät oikeaan suuntaan, suostuihan mieskin nyt tähän inseminaatioon vaikka aluksi olikin suuresti tätä vastaan ja sanoi että aikaisintaan syksyllä vasta kokeillaan näitä. Kuultuaan kesätauosta klinikalla, mies ehkä kuitenkin ynnäili päässään 1+1 joka tarkoittaisi koko kesän läp jatkuvia masennuskohtauksiani ja kahden viikon sykleissä riehumista, tikkujen kanssa pelailua ja lämpöjen mittailua ... ehkäpä siksi saimme hieman ajolähdön inssiin jo nyt. Nyt sitä mennään. Inssiin. Viimeisin inssi oli v.-98 kun jännitin ajokokeen loppukoetta, nyt 12 vuotta myöhemmin olen menossa uuteen inssiin, vähän eri mielessä ajettavaksi :)

Voi kunpa tästä kierrosta nyt tärppäisi. Sellaisen lupauksen olen tehnyt itselleni, että jos joskus tulen raskaaksi ja saan lapsen, haluan ehdottomasti pitää mielessäni kaikki nämä ajatukset ja vaikeudet jotka olen nyt käynyt läpi. Haluan oppia, nöyrtyä, haluan olla parempi ihminen, haluan säilyä omana itseäni. Monia pelkoja kyllä väistämättä on. Niistä kerron myöhemmin. Nyt vain keskityn positiivisiin ajatuksiin täle päivälle ja toivon että pikkusintti löytää vihdoin äidin luo.