Nyt tuntuu että elämä vie virrassaan... jotain ihanaa on vihdoinkin tapahtunut. Minusta tulee Rouva! Minua kosittiin. Maailman ihanin  mies, upein ja komein ikinä, ystäväni ja sukulaissieluni, pyysi minua vaimokseen ja minä suostuin.

Tuntuu että askel eteenpäin on nyt otettu. Elämä vie omalla painollaan eteenpäin, niinkuin sen on tarkoitus tehdä. Tuntuu, että olen päässyt nyt johonkin, jota olen odttanut niin kauan. Muuten tuntuu ihan samalta. Mies tuntuu yhtä ihanalta, koti yhtä kauniilta ja asiat ympärillä samalta. Muutos on sisäinen.

Minun piti päästä tänään lääkäriin tutkimuksiin tämän lapsettomuuden takia...sitä se varmaan alkaa jo olla kun ei vain onnistu raskautuminen. Olen odottanut tuota lääkäriaikaa kuin kuuta nousevaa, että joku alan ihminen puhuisi mulle termein joita ymmärrän. Olin aivan rikki kun yksityiseltä asemalta eilen illalla soitettiin, että lääkäri on sairastunut!!! EI!!! Uusi aika menee taas viikkojen päähän. Miten ihmeessä sitä vaan jaksaa odottaa?

Noh, ajatus siitä, että olen kuitenkin saanut jo jotakin tässä elämässä lämmittää sydäntä hurjasti.