"...Päivässä vaihtui kesäkuusta syksyyn
Liian nopeasti Iso pallo pyörähtää

Tule jo takaisin, mä olen heikolla päällä
Mainoksista matto
Ikävä tarttunut tapettiin..."

Niin se on , että syksy vie ja riepottaa mukanaan. Liekehtivät puut kukoistavat juhlien mennyttä kesää, joka jättää vihreytensä vähitellen punaisen hehkun syleilyyn. Aamut ovat kuulaampia, illat pimeämpiä ja päivät lyhyempiä...pimeys valtaa päivää yhä nopeammin ja harmaassa syyssäässä tarpoessa kaipaa vain pientä pilkahdusta aurinkoa. Olen ahnehtinut itselleni hirveästi tekemistä tälle syksylle ja suorittanut niitä välillä sydän pamppaillen kiireestä ja välillä posket innosta hehkuen. Vaikka tekeminen on mukavaa ja sitä on kaivannut omien synkkien ajatusten pelastajaksi, silti pohjavireenä on jokin uupumuksen sävy, joka sieltä hehkuu läpi omaa surumielisyyttään. Tuntuu, että oikeasti olen surullinen, mutta liimaan siihen päälle taidokkaasti muita tunteita ja tekemistä, etten muistaisi sitä koko aikaa.

Ei sitä vaan voi unohtaa. Se on kuin nälkä, joka ei katoa. Kipu, johon lääkkeet ei tehoa. Arka iho, joka ei kestä kosketusta. Minun kipupisteeni. Ei sitä raskautta siis vieläkään kuulu. Nyt olen jotenkin jo menettänyt toivoni, haudannut jännityksen ja odotuksen siitä mitä tapahtuu. Epäuskoiset ajatukset tanssivat mielessäni kauhun kanssa paritanssia, entäs jos se raskaus ei koskaan alakaan? Ei koskaan. Kukaan ei voi tyrmätä sitä ajatusta, etteikö se olisi mahdollista. On täysin mahdollista, että minussa onkin jotain vikaa, tai että meissä molemmissa on. Se tuntuu lohduttomalta, myöskin tieto siitä, että totuus paljastuu vasta pikkuhiljaa, sitä mukaa kun aikaa kuluu. Vielä en voi tietää, mutta vähitellen ajan kuluessa tietoisuus siitä vaan kasvaa. Enkä tiedä olenko valmis ottamaan sitä vastaan.

Kauhu. Pelko. Ymmärtämättömyys. Kipu. Henkinen, viiltelevä, kiduttava kipu. Tuttua kuin mikä.

"Itke vaan se helpottaa." Minusta tuntuu, että itkusta on tullut jo osa päivittäisiä rutiinejani, etten tiedä osaanko enää edes olla ilman sen tuttua surumielistä seuraa.